G-Litter: G-Litter
LSCD001 | CD | 2002

Biisit

Paiste (kuuntele)
Kuinkas sitten kävikään
Unikko
Maan alle
Tuiskuinen
Teema Tontuista
Easy Comes, Easy Goes (kuuntele)
Seoul '88 (kuuntele)
Spock's Magic Finger

Arviot

"A unique sound is a rare thing, but G-Litter comes pretty close on this, their eponympus debut LP. The unassuming octet form Helsinki deliver an album that will inevitably, be compared to the likes on Badly Drawn Boy, Air and Tommy Guerrero. G-Litter's material, however, has an altogether more childlike quality, a kind of naivety that can usually only be found on the odd Lemon Jelly record. Add to this a wonderful string section, feet friendly bass lines, delicate keys and flutes and you have the inherently live feel of this LP. Check the mournful 'Maan Alle' that is almost in the style of traditional English folk, but with a twist, or one of the few tracks with vocals here - the more optimistic 'Tuiskuinnen' where quite refreshingly, all the lyrics are sung in Finnish. Fingers crossed, we'll be seeing more of these guys on the live tip soon."
Dom Servini, Straight No Chaser (Winter 2003)

"Bändin musiikkia voisi luonnehtia pehmeän hyväileväksi moderniksi hippimusiikiksi. Albumin kappaleet yhdistelevät maalailevaa jazzpianoa, eteeristä huilua ja satunnaisia vokaaliosuuksia folkista, funkista ja progesta omaksuttuihin eeppisiin biisirakenteisiin. ****"

Otto Talvio, Nyt-liite 26.4.2002 »lue lisää»

"Jestas sentään, herkkiä hippinuoria riittää edelleen. Tai niin ainakin helsinkiläinen, kahdeksanhenkinen G-Litter antaa ymmärtää. Kaikki on sen levyllä hiukan maanalaista tai pilven yläpuolista ja viittaa maailmankuvaan, jossa Mörri Möykky on totta. Näin 2000-luvulla on tietysti pelättävissä, että kyseessä on pelkkä postmoderni roolileikki, mutta musiikin unelmoiva herkkyys on kuitenkin uskottavaa. Näin lähellä Bo Hanssonin Sagan om ringen -tunnelmia ei mikään kuulemani orkesteri ole aikoihin ollut.

Kuitenkaan G-Litterin folksävyjen värittämä musiikki ei ole puhdasta retroa, vaan etenkin kevyen funkahtava rytmipuoli on tätä päivää. Romanttista nuoren ihmisen nostalgiaa on silti mukana kannen psykedeliafonttia myöten. On muuten merkillinen ilmiö, että monet konebänditkin kuvittavat levynkantensa vanhoilla huonekaluilla sun muulla vuosikymmenien takaisella epookkiroinalla. Eikö nykyaika Britney Spearseineen, Nalle Wahlrooseineen ja Kimmo Saseineen enää tunnu riittävän todelliselta vai mistä kiikastaa? Painottaisin kuitenkin, ettei 70-lukua muistellessa kannata kaipailla ainakaan silloisia ravintolajonoja, sadistisia portsareita eikä vappuaaton taistolaisia krapuloita. Se mitä voi ironisesti kaivata, on rocktarjonnan niukkuus - ei todellakaan tarvinnut kärsiä tästä sähkökitaroiden pakkosyötöstä.
Mutta takaisin G-Litteriin, jonka nimi on ajallemme tyypillinen sanaleikki - yhdistelmä kimallusta ja roskaa. Albumin ainoa varsinainen laulukappale Tuiskuinen puolestaan laskee lämmintä vettä kyynikon niskaan ja romantikon myllyyn. Tätä kun kuuntelee muutaman kerran, on kohta pakko lähteä sieneen ja ottaa lapsuuden haaveet mukaan. G-Litteriä kannattaa kokeilla."
- Erik Ahonen, Aksentti 10/2002

"Tjejbandet ESG var som allra störst när New Yorks discocirkus i början av 80-talet slank in på The Mudd Club. De spelade en hämningslös disco- och rockhybrid som släpptes på 99 Records. Tomrummet efter deras fantastiska lilla, tyvärr rätt sönderspelade katalog har drivit engelska Soul Jazz till att ge ut en nyinspelning med systrarna Scroggins, som nu även ackompanjeras av sina döttrar.

När gruppen nu blivit äldre uppstår två problem. Dels har de en tydligare bild av vad de vill åstadkomma och misstagen, de som är så starkt bidragande till spontaniteten i den här typen av dansant rock, blir färre och mer kalkylerade. Sången är också mer otålig på att göra sig hörd och ligger för långt fram i mixen. Det är svårt att dra sig till minnes en enda hel textrad från ESGs första skivor (förutom en: "The beat/the beat/the beat/the beat").
På nya skivan finns dock åtskilliga utstuderat kraxiga strofer. Kanske kunde de uppdaterat sig med att ta anteckningar från finska tjejdominerade bandet G-Litter? När G-Litter bryter ur sin jazziga folkpopformula för ett mer dansant sound är det ledigt och lätt istället för ansträngt harvande. Tina Aarniala och hennes kompisars melankoliskt experimentella jazzfunk uppmuntrar i vissa stunder till samma danssteg som folk tog till ESG för tjugo år sedan."
Stefan Gragh, Nöjesguiden 10/2002